Veden virtaus: virtausolot muuttuvat

Kymijoen Mankalan voimala ylävirran suunnalta, takana Jokuenlahti. Kauralankoskeen vuonna 1952 rakennettu voimala nosti vedenpintaa yläjuoksulla useita metrejä, jolloin näkyvistä hukkui muuta viisi koskea (Harakkakoski, Mustakoski, Tolppakoski, Vähäkäyrä ja Isokäyrä). Kadonneilla koskilla on kuvattu suosittuja elokuvia kuten Tauno Palon tähdittämä Koskenlaskijan morsian. Kuva: Kymijoen kuvapankkihanke

Luonnontilainen vesistö viettää alavirtaan päin vaihtelevassa kulmassa, yleensä latvavesillä jyrkemmin kuin alajuoksulla, jossa vietto voi olla vain muutama sentti sataa metriä kohden.

Miken virtauksen muutos liittyy vesivoiman rakentamiseen ja miten se vaikuttaa? Klikkaa kuvaa.

Kun joki padotaan, sen vietto eli putouskorkeus pitkältä matkalta kasataan yhteen pisteeseen, voimalapadon kohdalle. Padon yläpuolelle syntyy järvenkaltainen alue, jonka laajuus johtuu mm. vesistön kaltevuudesta ja padon korkeudesta. Koskisilla yläjuoksulla kyse voi olla sadoista metreistä, meanderoivilla alajuoksuilla kilometreistä.

Virtaavan veden energia, joka aiemmin muokkasi jokiuoman muotoa ja ylläpiti virtaveden elinympäristöjä, suuntautuu nyt toisin. Virtausolojen, ts. hydrologian muutos, alkaa heti vaikuttaa jokiprosesseihin – kuinka paljon ja miten nopeasti, riippuu vesistöstä ja rakennelmien laadusta.

Veden virtaus hidastuu ja vedenpinta padosta ylävirtaan päin nousee. Mikäli voimalapadon lisäksi rakennetaan säännöstelypatoja ja -altaita, niin yläveden ja alaveden taso niissä määräytyy juoksutusten tahdissa. Muuttuneet virtausolot ja säännöstelty veden määrä vaikuttavat pintavesien lisäksi myös pohjavesiin sekä tulvatasankoihin

Periaatekuva joen virtaamarytmin häiriintymisestä, vedenkorkeutena ilmaistuna. Ylin käyrä kuvaa vapaata jokea, joka tulvii tavallisesti keväisin. Keskimmäinen käyrä kuvaa altaan avulla säännösteltyä jokea, jossa on havaittavissa selvä virtaaman vuosirytmin muutos. Alin käyrä kuvaa jokivoimalaitoksia, jossa pinnankorkeus voi vaihdella jopa vuorokauden sisällä. Kuva teoksesta Jansson, R. (2002): The biological cost of hydropower. Coalition Clean Baltic Report No. 2002:2.

Jääkansi jää roikkumaan ilmaan vedenpinnan laskiessa juoksutusten vuoksi. Kuvassa talvinen Oulujoki. Kuva: SeppVei (CC0)

Tämä sivu täydentyy aiheilla säännöstely, vaikutus tulvadynamiikkaan, vaikutus uomien vesitykseen, lyhytaikaissäännöstely ja nollajuoksutus, kausisäännöstely altaissa.